ostakaanaapurillenielämä.com

Kauan ei tarvinnut tilannetta tarkkailla. Pari kertaa kuulin, että oveni takana käytiin, ja kun kävin katsomassa, niin oli taas ilmestynyt lappu. "Hei! Pyydän anteeksi jos häiritsen sinua. Häiritseminen ei minun tapa. Kiitos." Pitäisiköhän itkeä vai nauraa. Mitäköhän toi on, jos ei häirintää! No, se ei ehkä ole hänelle tapa, vaan elämän tarkoitus ja tehtävä. Luulisi olevan rankkaa yötä myöten valvoa ja kyttäillä mun tekemisiäni, varsinkin kun mun menemiset ja tulemiset eivät ole mitenkään säännöllisiä. Eikö noille semineekereille vois sossusta antaa elämän, niin ne jättäisivät oikeat ihmiset rauhaan.

Ei ummarra

Muutamaan päivään ei ollut tullut mitään postia yläkerrasta, joten luulin jo naapurihäirinnän rajoittuvan pelkkään ympärivuorokautiseen möykkään. Erehdyin. Tulin äsken kotiin, ja kääntyessäni pihaan ilmestyi hahmo taas tuuletusikkunaan. Tosi ahdistavaa kyttäämistä! Eikä siinä vielä kaikki. Postiluukustani roikkui taas muovipussi. En koskenutkaan pussiin, vaan jätin sen siihen. Jään tarkkailemaan tilannetta...

Ei näin, ei näin!

Alkaa pikkuhiljaa mennä vähän överiks ton ällönaapurin touhut. Luulin jo sen jättäneen mut rauhaan, mutta erehdyin. Yön aikana oli taas tullut kirje. Puistattaa ajatellakin, että se hullu norkoaa oveni takana öisin. "Muista! Hei! Sinä olet ihailtava, ihailen sinua. Se on todellista, se on totta sinä olet ihailtava ihailen sinua. Toivon sinulle kaikkea hyvää Fxxxxx" Olisko ketään vapaaehtoista, isoa miestä, joka menisi käymään kylässä yläkerrassa? Vai pitäisikö tehdä kuten Pekka ehdotti: Tunkea sen postiluukusta kirjekuoressa kissanpaskaa ja liittää mukaan kirje: "Toivon sinulle kaikkea hyvää!"

Rauhaa ja hiljaisuutta

Näin äsken ensimmäisen kerran näin naapurini poistuvan asunnostaan. (Kyyläsi mennessään.) Uskomattoman upeaa tämä hiljaisuus! Jatkuvaan möykkään tottuneet korvani lähes sattuvat tästä oudosta tilanteesta hämmentyneenä. Siirryn sohvalle nauttimaan. Tämähän on parempaa kuin huono seksi!!!

Maanjäristys

Tasainen pauke, kolina ja räminä jatkui koko yön, mutta aamulla tuli sitten lähes maanjäristystä muistuttava ääni. Heräsin siihen, kun ikkunalasit helisivät, ja makuhuoneeni katto jyrisi niin, että luulin sen tippuvan päälleni. Maanjäristyksen jälkeen rakas naapurini siirtyi parvekkeelle elämöimään, ja siellä se röyssyää vieläkin. Olen kyllä ihmetellyt, että mitä helvettiä se siellä asunnossaan yötä päivää touhuaa, koska mitään varsinaisia remontin ääniä ne eivät ole, vaan enemmänkin huonekalujen siirtelyä ja paiskontaa, sekä tietysti iänikuista mattojen ja muiden tekstiilien paukuttelua parvekkeella. Lähden asioille. Katsotaan jatkuuko kirjeenvaihto.

Idiootti!

Ah niin armas naapurini on niin pöljä, ettei tajua, että jos sisällä palaa valot, ulkona on pimeää, ja kyylää tuuletusikkunasta, niin se todellakin näkyy ulos. Näin kävi taas äsken, kun ajoin autollani pihaan. Se on varmaan opetellut tunnistamaan autoni äänen, koska aina kun tulen kotiin, hahmo ilmestyy ikkunaan. Aika pelottavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Postiluukustani roikkui taas imelälle partavedelle löyhkäävä muovipussi. Pussissa oli päiväysvanhoja leivoksia ja kirje. "Hei! Tämä leivos sinulle! Toivon sinulle kaikkea hyvää!" Alkaa vituttaa pikkuhiljaa. Seuraavan kerran, kun oveeni ilmestyy joku perkeleen pussukka, en koskekaan siihen, vaan jään tarkkailemaan montako päivää se siinä roikkuu. Jos vaikka sitten rakas naapurini tajuaa, etten halua hänen kälysiä eväitään. Se kuitenkin tietää, että olen kotiin tullut, enkä esimerkiksi matkoilla. Ukolla kun tuntuu olevan tarkasti tiedossa, koska olen kotona, ja koska en, sillä nuo kirjeet ja pussukat ilmestyvät aina poissaollessani. Kerrankin olin pois vain puoli tuntia, kun oli ilmestynyt kirje. Eli se perkele syöksyy tänne heti kun olen lähtenyt. Kohta alkaa oikeasti ahdistaa...

Tarvitsen miehen!!!

Mieluiten isokokoisen, ja sellaisen, joka käyskentelee kanssani vatsaani taputellen pihalla. Niin, ja mennessään vaikka töihin jättää autonsa parkkiin autopaikalleni, jotta näyttäisi, että hän on täällä. Tullessani äsken kotiin, postiluukustani roikkui muovipussi, jossa oli iso kirjekuori. Kuoren sisällä oli seitsemän omenaa ja kirje. "Hei! Omena sinulle! Toivon sinulle kaikkea hyvää." Mielestäni en näytä niin säälittävältä, että tarvitsisin yläkerran ählämin almuja. Tai sitten hän on kokenut jonkinlaisen kulttuurishokin huomatessaan yksin asuvan raskaana olevan naisen, ja kuvittelee nyt olevansa jonkinlainen pelastava ritari. Voi helkkari.

Tamppausta

Eilisen ja tämän päivän ja yön aikana on esiintynyt tamppausta tasaiseen tahtiin. Yöllä noin kello 2.00 nukahdin tottuneesti ääneen, joka syntyy kun tamppauskeppi hakkaa parvekkeen metallikaidetta vasten roikkuvaa mattoa, ja aamulla heräsin siihen samaiseen ääneen, ja makuuhuoneeni ikkunasta näin jo niin tutuksi tulleen näyn: Itämaiskuvioinen matto tai muu riepu heilumassa iloisesti makuuhuoneeni ikkunan edessä karistaen rintakarvat ja muut roskat parvekkeelleni. Kenenkään on turha tulla kyselemään, miksi en kuivaa pyykkiä parvekkeella. Peruspaukkeen ja paukuttelun lisäksi kuului tänään yläkerrasta ihmeellinen pärisevä/kumiseva ääni, joka oli niin kova, että jopa jo kaikkeen tähän meteliin tottuneet kissat säikähtivät. Yksi pompsahti puoli metriä ilmaan, ja muut pälyilivät hämillään. Ääni toistui muutaman kerran. Nyt on ollut jo ainakin viisi minuuttia hiljaista. Omituista...

ZikZak

Nukuin niin sikeästi aamuyön tamppaustunnit, että en huomannut, vaikka olisi mitä tapahtunut. Siihen kohtaan, missä aikaisemmin roikkui ruusukuvioinen huivi, ja sitä ennen kengännauha, oli yön aikana ilmestynyt vihreä siksak-saksilla leikattu huopasuikale. Päivän aikana on kuulunut ajoittain melko kovaakin kolinaa, pauketta ja naputusta.

Kirjeenvaihtajamme yläkerrasta

Puolilta päivin pamahti taas postiluukustani kirjekuori. Hohhoijaa... "Hei! Kiitos paljon, olet todella ymmärtävä sen tähden tarjoan sinulle karamelli. Toivon sinulle kaikkea hyvää! naapurisi Fxxx" Kuoressa oli kolme päiväysvanhaa ulkomaista karkkia, ja imelä partaveden löyhkä oli taas niin hirvittävä, että kirje päätyi edellisen seuraksi tuuletusikkunan väliin. Yrittääköhän se myrkyttää mua? Tänään on koko päivän kuulunut vähän väliä helvetinmoista kolinaa ja naputusta yläkerrasta. Mattoja tai muuta ei ole vielä tampattu, joten eiköhän ne puolen yön jälkeen ala taas heilumaan mun parvekkeen edessä...

Jo nähty

No nyt sitten tapasin kasvotusten naapurini armaani. Olin viemässä roskista, ja tulossa sisälle, kun hän tuli vastaan alaovella. "Sina olla minu naapuri?" "Joo?" "Mina ongelma, sinä parveke pyyhkeen tapainen" Mielestäni en kyllä näytä pyyhkeen tapaiselta parvekkeelta, mutta hän kyllä on jo melkoinen ongelma. Lopputulos oli, että ukon odottessa rappukäytävässä, hain parvekkeeltani siellä pari päivää henganneen lumpunpalasen. Siis ihan oikeesti, vanhan revenneen kangassuikaleen, ja ukko tuntui tulevan siitä niin onnelliseksi, että mikä lie pyhäinjäännös... Pyysi vielä ilmoittamaan, jos hänen asunnostaan tulee liikaa ääntä. Sanoin siihen, että kyllä sieltä tulee aika paljon meteliä yötäpäivää. Siihen ukko totesi: "Mina ei tahto ongelma, sina tulla minun luo kertoma." Melko ällöä...

Deja vu

Taas oli postilaatikosta tullut kirje. "Hei! Tulin kello 11h päätin kirjoittaa. Pyydän anteeksi pieni ongelma parvekessasi. Toivon että olet ymmärtäväinen. naapurisi Fxxx Fxxxxx ystävälisin terveisin" Joo tosiaan oli naapurilla petivaatteiden tuuletuspäivä. Onko se nyt sitten pieni ongelma, jos parvekkeeni peittyy mustiin rinta- tai ties mihin -karvoihin... Sitä voi kukin tykönään miettiä. Mistäköhän löytyisi kielenkääntäjä/rautalanganvääntäjä, joka informoisi rakasta naapuriani pihalla olevasta tamppaustelineestä, jota käyttävät kaikki muut talon asukkaat.

Parvekeraporttia...

Pari päivää on yläkerran parvekkeelta minun parvekkeelleni roikkunut kengännauha. Tämän päivän aikana se nauha on vaihtunut ruusukuvioiseen huiviin. Tippuukohan ruumis niskaan, jos käy vetämässä huivista? Toinen kengännauha oli toissayönä ilmestynyt parvekkeeni lattialle samaan kohtaan, mihin pihatontun palaset aiemmin. Ääniä tai tamppausta en ole havainnut. Jään tarkkailemaan tilanteen kehittymistä.

Hyi helvetti

Hengissä se perkele ainakin on. Päiväpostin mukana oli postiluukusta tullut erittäin voimakkaasti halvalle yli-imelälle partavedelle döfäävä kirje. Kuoressa luki asuntoni numero. Sisällä oli muistilehtiön sivu, jossa luki "Hei! Tulin kaksi kertaa sinä olit poissa. Terveiset. teidän naapuri Fxxx Fxxxxx" Pakko ainakin ostaa minigrip-pusseja vastaisuuden varalle. Nyt en osaa päättää ällöttääkö enemmän viestin sisältö vai lemu...

Ilmeisesti pipi...

Yläkerrasta ei ole vuorokauteen kuulunut peruskolinan ja huonekalujen siirtelyn lisäksi mitään ääntä. Olen jo huolissani armaan naapurini terveydestä. Matotkin ovat olleet tamppaamatta jo kaksi yötä. Odotettavissa siis on, jahka naapurini tervehtyy, tupla-annos rintakarvoja ja muuta roinaa parvekkeelleni.

Peruskolinaa

Rauhallinen ilta jatkuu. Peruskolinaa ja jokaöistä huonekalujen siirtelyä havaittavissa. Menen nukkumaan, nähtäväksi jää, onnistunko siinä...

Rauhallinen ilta

Tänään on ollut melko rauhallista yläkerrassa. Pari kaveria kävi aikaisemmin luonani kylässä, ja hetken päästä tuli toiselta heistä messengeriini viesti: "peksi sanoo (23:41):
Ketä siin sun yläpuolel asuu! sie on joku toinenkin kyylä! Se kyttäs jo kun me tultiin ja nyt ku lähettiin?". No, onpahan rakkaan naapurini elämässä muutakin tekemistä kuin mattojen tamppaamista yötä päivää. Aamun saldona oli parvekkeelleni ilmestynyt kengännauha eilisten kahden pyykkipojan kaveriksi. Pihatontun palaset olen jo siivonnut. Tällä hetkellä hiljaista... outoa.