maanantai 22. syyskuuta 2008

ostakaanaapurillenielämä.com

Kauan ei tarvinnut tilannetta tarkkailla. Pari kertaa kuulin, että oveni takana käytiin, ja kun kävin katsomassa, niin oli taas ilmestynyt lappu. "Hei! Pyydän anteeksi jos häiritsen sinua. Häiritseminen ei minun tapa. Kiitos." Pitäisiköhän itkeä vai nauraa. Mitäköhän toi on, jos ei häirintää! No, se ei ehkä ole hänelle tapa, vaan elämän tarkoitus ja tehtävä. Luulisi olevan rankkaa yötä myöten valvoa ja kyttäillä mun tekemisiäni, varsinkin kun mun menemiset ja tulemiset eivät ole mitenkään säännöllisiä. Eikö noille semineekereille vois sossusta antaa elämän, niin ne jättäisivät oikeat ihmiset rauhaan.

Ei kommentteja: